Tik-tak

Tuntuu, että vasta äsken panikoin töihin paluuta. Aika juoksee. Nyt me elämme jo rutinoitua arkea: ti-to mies on koti-isä ja minä "uraäiti". Ja aika hyvin tämä vaikuttaisi toimivan siitä huolimatta, että jopa yllättävän paljon saan ratkaisuamme puolustella. Ihmiset ovat suorastaan hämmentävän yllättyneitä siitä, että me olemme päätyneet tekemään tällaisen ratkaisun, mutta sitäkin useammin ihmetellään miehen jaksamista - myös ammattilaisten toimesta. Itse koen tämän sinänsä hassuna, että kertaakaan oman kotiäitiyteni aikana ei kukaan kyseenalaistanut omaa jaksamistani, mutta jostain syystä kaikki tuntuvat epäilevän, että mies on tehnyt päätöksensä kepeästi, ilman tarkkaa miettimistä ja mielessään ruusuinen kuva siitä, millaista arki lasten kanssa on... Pahimpia taitavat olla ne toiset äidit, siis ihan tuntemattomat, joiden kanssa asia tulee puheeksi kuin ohimennen. Olisi mahtavaa, jos ihmiset muistaisivat, että se, mikä ei toimisi omassa perheessä ei tarkoita sitä, etteikö se toimisi jollakin muulla ja olisi heille juuri se oikea ratkaisu...

Noh, puolusteluista huolimatta tämä ratkaisu tuntuu todella hyvältä. Mies ja pojat vaikuttavat pärjäävän hyvin, esikoinen on 8-12 eskarissa, keskimmäinen keskiviikko- ja torstai-iltapäivät kerhossa. Mies hoitaa asiat omalla tavallaan. Minä en puutu. Hän on kotona, joten hänellä on oikeus tehdä asiat omalla tyylillään - en siis ole päällepäsmäröimässä siitä, miten pyykit viikataan tai mihin kellonaikaan on parasta viedä lapset ulos. Ja kummasti se saa pyykit pestyä, lapset ulkoilutettua ja jopa ruuankin pöytään, kun tulen töistä kotiin. Tänään täällä oli jopa leivottu pullaa... Alan pikkuhiljaa uskoa, että meillä asustaa melkoinen superisi!

Loppuen lopuksi oma paluuni työelämään sujui kohtuu kivuttomasti. Ensimmäisen työputken jälkeen kuopus hylki minua hetken, vain isi kelpasi ja vaikutti jopa siltä ettei hän edes muistanut minua, mikä kieltämättä otti koville. Nopeasti hän kuitenkin ymmärsi jutun juonen ja nyt tullessani kotiin konttaa (tai hoipertelee) ovelle nauravainen pieni mies kädet ojossa. Itselle kolme työpäivää on juuri bueno, toki palkka on pienempi kuin tehdessäni täyttä viikkoa, mutta toisaalta työmatkakulut hieman pienemmät. Arvostan kuitenkin yli kaiken (lue täyden palkan ;) sitä, että täydellisesti mehut vievien työpäivien jälkeen on minulla neljä arvokasta päivää viettää aikaa lasteni ja miehen kanssa. Perjantaisin minulla on tapana noutaa esikoinen eskarista ja menemme kaikkien poikien kanssa donitseille Arnoldsiin - mies saa viettää omaa aikaa ja tehdä kouluhommia ja meillä on sitä omaa "laatuaikaa" poikien kanssa. Rakastan näitä tällaisia tapoja ja perinteitä, jotka luovat sitä yhteistä sidettä välillemme ja lapsille ne ovat myös aivan spesiaaleja juttuja. Donitsien jälkeen käymme poikien toiveesta lelukaupassa, siellä he pohtivat, mitä ostavat, kun säästöpossujen sisältö viedään heidän tileilleen ja se on heistä aina yhtä hauskaa. Yhtenä vaapapäivistä käymme koko perhe paikallisessa italialaisen perheen pyörittämässä ravintolassa lounaalla, toisena käymme elokuvissa/tapahtumissa/urheilemassa ja yksi on sitten varattu puhtaasti rentoilua varten, viime viikolla harjoittelimme pastelliväreillä piirtämistä, mikä oli superhauskaa.  

Arki siis rullaa ja se on vielä kaiken lisäksi hyvää. Olen kuitenkin kehittänyt itselleni yhden tarpeen, jotta arki olisi asteen helpompaa, ettei tarvitsisi aina kaivaa sitä puhelinta laukun pohjalta, kun kiiruhtaa junaan/bussiin... Tarvitsisin siis kellon. En kallista, mutta kuitenkin hyvän. Ja tietysti ulkonäön pitäisi miellyttää. En juurikaan pidä siroista, naisellisista kelloista, vaan haluan androgyynin kellon, jossa on kuitenkin ripaus tyttömäisyyttä. 

Kuvat Keskisen kello Oy

Tuo Skagen vaikutti aika mielenkiintoiselta sveitsiläisine koneistoineen ja elinikäisine takuineen. Too good to be true? 

Punajuuri-halloumi risotto

Kävimme taannoin työpäiväni jälkeen miehen kanssa ravintola Taivaanrannassa syömässä. Söin itse punajuuri-halloumi risottoa, johon ihastuin ikihyviksi ja totesin, että sitä olisi yritettävä tehdä myös kotona. Sovelsin reseptiä omien mieltymysten mukaan, mutta tärkeimmät jäivät: risotto, parmesan, punajuuri ja halloumi. Hyvää oli! Tästä tuli suosikki.

4:lle

3 isohkoa punajuurta
1 sipuli
2 hyvän kokoista valkosipulin kynttä
1pkt halloumia
parmesania 2dl raasteena ja lastuina koristeeksi
basilikaa maun mukaan
mustapippuria
4dl arborio riisiä
1rkl voita
pari rkl oliiviöljyä
2dl valkoviiniä
5dl kasvislientä

Hienonna sipulit, raasta punajuuri karkeaksi raasteeksi (valuta ylimääräinen neste keittiöliinan lävitse) ja parmesan hienoksi. Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon oliiviöljy, kuullota sipulit, lisää risottoriisi ja kuullota läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja anna hautua hiljalleen pyöritellen. Lisää nestettä hiljalleen, itse lisään n. 1dl kerrallaan. Lisää punajuuriraaste n. puolessa välissä nesteen lisäystä ja anna sen kypysyä yhdessä riisin kanssa. Kun risotto on melkein valmista, riisin jyvän sisus on vielä kova, lisää joukkoon kuutioitu halloumi, parmesanraaste, basilikaa ja mausta mustapippurilla. Käännä liesi pois päältä ja anna hautua vielä hetki, risotto on parhaimmillaan valuvaa ja riisin ydin on juuri ja juuri kypsä.

Koristele parmesanlastuilla ja basilikalla.

Ekat popot

Olli otti ensimmäiset haparoivat askelensa pari viikkoa sitten. Viime viikolla kävimme sitten ostamassa ensimmäiset kengät.

Calossin ihana Riitta antoikin minulle hyvät ohjeet ensikenkien valintaan, tässäpä nämä teille lukijoilleni jaettuna. Kiitokset Riitalle hyvästä infosta ja jälleen kerran mahtavasta palvelusta! 

Ensikenkien valinta:

- oikean koon valinta on kaiken a ja o - mielikuva lapsen jalkojen kokonumerosta voi heittää reilustikin todellisesta ja usein pelkästään arviolta tai ihan sovittamallakin ostettu kenkäpari voi olla aivan väärää kokoa (lapsi kun ei kerro ovatko varpaat kippurassa) 
- ensikengät kannattaa ehdottomasti ostaa liikkeestä, jossa lapsen jalat sekä kengät mitataan 
- verkkokaupasta ostettaessa jalat voi mitata kotona esim. piirtämällä jalkaterän kuvan paperille (mitatessa täytyy olla tarkkana, että lapsen varpaat ovat suorassa) 
- ensikenkiin sopiva käynti- ja kasvuvara on n. 1,5 cm - 1 cm on turhan niukka, koska pienten jalat kasvavat nopeasti ja jalat saavat useimmiten hieman lisää kokoa jo pelkästään kävelyn aloittamisen seurauksena, liian reilu koko taas tekee lapsen kävelyharjoittelun kömpelöksi 
- paras materiaali on laadukas nahka (myös sisävuoreltaan!) 
- kenkien lestin tulee olla suora ja pohjan taipuisa, jotta jalkojen pienet lihakset pääsevät liikkumaan ja vahvistumaan 
(Tämä kaikki koskee nimenomaan terveen lapsen ensikenkien valintaa. Mahdollisissa jalkojen asentovirheissä ja kehityshäiriöissä voidaan tapauskohtaisesti suositella hyvinkin jäykkiä kenkiä).

Tarkat mittaukset molemmista jaloista

Onpas tämä jännää, tekisi mieli kurottaa ja katsoa mittakeppiä lähemmin...

Riveittäin ihania ensikenkiä...

Miten niitä askelia uskaltaa tällaiset kummastukset jalassa ottaakaan?

Lopulta päädyimme Bisgaardin ihaniin klassisiin karkkikenkiin.

Nyt ollaan kotona harjoiteltu kenkien pitämistä, mutta niillä kävely on vielä kovin epävarmaa... Mutta eiköhän se pian jo suju, kun poitsu tottuu. Oli kyllä loistava osoitus, miksi kengät kannattaa ostaa asiantuntevasta liikkeestä, jossa sekä kenkä että jalka mitataan, sillä Ompun kengän koko oli 22, mutta toisilla merkeillä ko. koko oli vielä turhan iso, mutta edellinen taas jo liian niukka. Itse olin pelkän jalan mittaamisen perusteella arvioinut kooksi 20... Kapoiselle jalalle Bisgaardin 22 olivat juuri sopivat. Ja ovathan nuo melkoisen söpöt pienen pojan ensikengät.

Ihastuttavaa viikonloppua kaikille!

1 -vuotias

Nököhammas, silkkihapsi, pikkuveikka, vauveli, kultarakas, höpönassu, Nyytti, pikkumussu… Meidän oma rakkaamme, joka teki perheestämme kokonaisen. Paikan täyttäminen ei ollut ihan siitä helpoimmasta päästä. Välillä ehdimme jo luopua toivosta. Ja niin onnellisia kuin me kahdesta lapsestamme olimmekaan, oli sydämissämme vielä paikka kolmannelle. Ja sitä tyhjää kohtaa särki. Raskausaika oli henkisesti ja fyysisesti raskas, vietin sairaslomalla suurimman ajan ja lapsen terveydentilan suhteenkin oli alussa huolta. Lopulta oltiin kuitenkin loppusuoralla ja vauvan päätettiin syntyvän suunnitellulla sektiolla perjantaina 24.2.12.

Mutta sitten lumisen tiistaiaamuyön tunteina 21.02.2012 heräsin kipuun. Kaksi lasta alateitse synnyttäneenä tajusin aika nopeasti mistä oli kyse ja ajoimme sairaalaan lumisen ja hiljaisen kaupungin lävitse pienimuotoisessa paniikissa. Suunniteltu vaihtui kiireelliseen, mies jäi odottamaan ja minut vietiin leikkuriin. Ja sitten hän oli siinä. Sitä lävitseni levinnyttä helpotuksen hyökyaaltoa on vaikea kuvailla sanoin. Kaiken huolen jälkeen terveenä ja niin täydellisenä. Miten tällainen aarre olikaan nyt suotu meille kolmesti? Ensimmäisenä huomasin hänen korvillaan kasvavan nukan. Se oli tummaa. Sitä kasvoi myös ohimoilla. Pieni peikkolapsi, nauroin. Nenä oli samanlainen pystyversio kuin isommalla isoveljellään, hiukset tummat, silmät suuret ja siniharmaat.

Alusta lähtien hän oli aivan erityinen. Tarkkaileva ja utelias. Hän katsoi ihmisiä uteliaana ja opittuaan kannattelemaan päätään hän kurkotti sitä ylöspäin nähdäkseen paremmin. Ystävällisen näköisille kasvoille hän hymyili. Maailmalla hän keräsi kommentteja: ”Onko hän aina näin rauhallinen?”, kysyivät niin lentohenkilökunta, vaatekaupan myyjät, lääkärit kuin vanhempainillassa istuneet. Huviksi hänelle riitti ihmisten tarkkailu. Hän pani merkille liikkeet, tutki toisten kasvoja – ja jos hän piti näkemästään, levisi sydämet sulattava hymy korvasta korvaan. Vierastusvaihetta hänellä ei ollut koskaan. On ollut ihastuttavaa seurata hänen kasvuaan ja erityisesti hänen ja hänen veljiensä suhteen kehittymistä. Luulenpa, että Olli on maailman onnekkain pikkuveli omistaessaan niin hellät, suojelevat ja rakastavat isoveljet. 

Miten paljon tunnetta voikaan yhteen vuoteen mahtua? Miten paljon rakkautta, miten paljon odotuksia, miten paljon huolta, murhetta, väsymystä, iloa ja naurua. Kasapäin kauneutta ja ripauksia epätoivoakin. Vauvavuoteen sisältyy koko tunteiden kirjo ja siitä on taas selvitty, otettu mukaan paljon, mutta paljon karistettu myös matkan varrelle. Nyt me jatketaan tästä. Nostetaan kaulukset ylös ja heittäydytään tuulen vietäväksi. Tai vaihtoehtoisesti otetaan maissinaksu käteen ja kävellään ympyrää keittiön lattialla ;)
Tuleva vuosi on varsinainen seikkailu. Maailma avartuu ja se valloitetaan haparoivin askelin, siihen tarrataan neljällä nököhampaalla ja se hurmataan kieltä näyttämällä. Vauva on nyt taapero.

Valmistaudu maailma, täältä tullaan!

Kid Birthday Party Throwback: Dinosaur Party

Matkailijan Manchester

Minulle tuli jo jokin aika sitten mielenkiintoinen kysymys Manchesteristä matkailukohteena. Onko se varteenotettava vaihtoehto Lontoon ohella? Oma vastaukseni on, että ehdottomasti! Tyylillisesti aivan erilaiset, Manchesterin historia on tehdaskaupunkisävytteinen, mikä näkyy myös nykypäivässä, mutta itse kaupungissakin on nähtävää ja erityisesti sijainniltaan se on aivan erinomainen. Ympäristöstä löytyy toinen toistaan kiehtovampia kohteita, auton vuokraaminen päiväksi avaa mahtavat mahdollisuudet ulkoilun ja nähtävyyksien puitteissa ja junalla pääsee hetkessä tutustumaan ympäröiviin maalaiskartanoihin sekä upeisiin patikointireitteihin. Jos siis Lontoo on jo nähty tai mielessä on Englannin kokeminen muutenkin kuin suurkaupungin näkökulmasta, niin voin suositella Manchesteria lämpimästi.  Mehän olemme käyneet nyt Manchesterissä kahdesti, viimeisellä kerralla vietimme Englannissa kuukauden ja matkustimme aika laajasti myös kauemmas Manchesteristä, mutta oheen olen kerännyt omat suosikkikohteemme Manchesteristä ja sen lähialueilta max. 1-2h ajomatkan päästä, sekä hyväksi havaitut vinkit. Lapsiperheen näkökulmasta osa, mutta ilman muksujakin matkustavat huomioiden :)

***

Manchesterin museot ovat laadukkaita ja niitä on runsaasti, jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Mikä parasta, museot ovat pääasiassa ilmaisia ja useisiin niistä pääsee vieläpä ilmaiseksi liikennöivillä busseilla! Manchesterin keskusta on melko kompakti, hyvin "helsinkimäinen", joten kävellenkin on helppo kulkea, sillä etäisyydet eivät ole mahdottomia. Lapsiperheet on otettu kaikissa museoissa upeasti huomioon! Jokaisesta löytyy perheille oma alue, jossa nauttia omia eväitä, lapsille suunnatut omat kohteet ja/tai puuhapaketit, joilla lapset voivat esim. tutustua taiteeseen. Helsingissä voitaisiin ottaa mallia...

Manchester Museum on omien lastemme ehdoton suosikki, täältähän löytyy mm. Stan the T-Rex, mikä sen mahtavampaa! Museo on yliopiston ylläpitämä ja sijaitsee aivan kampuksen vieressä, joten samalla voi aistia myös yliopistokaupungin tunnelmaa. Manchesterin yliopisto on yksi maan arvostetuimmista, tarkkaa rankingia en nyt muista, mutta top 5 oli muistaakseni ainakin. Tämä näkyy ehdottomasti museotarjonnassa! Kerran viikossa museossa on Baby Explorer tapahtuma, johon osallistumista suosittelen ehdottomasti, mikäli joku on sen aikoihin Manchesteriin matkustamassa. Ollille ja minulle tämä oli mahtava kokemus!

Hieman pidemmällä kadun varrella on Whitworth Art Gallery, sekin yliopiston omistama, Whitworthissa pääsee tutustumaan ensisijaisesti nykypäivän taiteeseen. Whitworthissa on myös perheille Colourful Sundays, jossa lapset pääsevät tekemään ja toteuttamaan taidetta. Pojilla oli hirmuisen hauskaa eikä kielimuuri haitannut lainkaan! Vieressä on loistava leikkipuisto, jossa kävimme useampaan otteeseen leikkimässä ja piknikillä. Sunnuntaisin paikalla on paljon perheitä ulkoilemassa ja englantilaisten leikkimissäännöt olivat aluksi pienimuotoinen kulttuurishokki, lasten odotettiin käyttävän yhdessä laitteessa vain hetken, jotta seuraava pääsi myöskin kokeilemaan - toki ymmärrettävää, mutta esimerkiksi keinussa keinuminen kahden keikauksen verran tuntui tietyssä määrin hassuhkolta ;)

Manchesterin taidemuseota voin suositella myöskin. Erityisesti itseäni ilahduttivat laadukkaat kokoelmat pre-rafaeliittien töitä sekä Adolphe Valletten impressionistiset näkökulmat 1900-luvun alun Manchesterista. Lapsille oli paitsi oma galleria-alue niin myös "explorer" kitit.

Lasten omalla galleriaosastolla he saivat mm. rakentaa omat asetelmat ja piirtää ne paperille, ihmetellä valtavaa kaleidoskoppia, johon pääsi kiipeämään sisälle, tutustumaan taideteoksiin yms.

Lisäksi kokemisen arvoisia museoita olivat ehdottomasti Museum of Science and Industry - kiehtova katsaus Manchesterin historiaan maailman puuvillakangastuotannon metropolina sekä lapsille kokonainen kerros kiehtovaa kokeiltavaa ja koettavaa, kuin myös valtavat hallit täynnään höyryvetureita ja lentokoneita, People's History Museum - hyvä katsaus brittien historiaan ja myöskin runsaasti lapsille suunnattuja näyttelyosioita, National Football Museum - jokaisen vähänkään jalkapallosta innostuneen mekka, maailman fudishistoria neljässä kerroksessa, hyvät leikkitilat lapsille.

Manchesterissa liikkuminen oli helppoa, sillä kuten jo aiemmin sanoin, keskusta on kooltaan kompakti ja suunnistaminen oli helppoa. Teollisuuskaupungin historia eli yhä selvästi katukuvassa. Jalkapallomatsien aikaan katukuvassa vilisi ihmisiä ja lähes kaikki kannattivat jotain väriä. Poliisien määrä triplaantui ja alkoholin myynti loppui kaupoista. "Fudishumun" aistiminen kaupungissa oli sekin oikeastaan hauska kokemus ja lapsille poliisilaumojen kohtaaminen oli jännitysnäytelmä sinänsä ;)

Shoppailumahdollisuudet Manchesterissa ovat myös loistavat. Aivan keskustassa sijaitseva Arndale tarjoaa siihen mahdollisuuksia jo varsin kattavasti, ehdottomasti suosittelen TK Maxxia mahtavien designer löytöjen fanina ja lapsille Build-a-Bear on jo itsessään suuri kokemus. Myöskin lähellä keskustaa sijaitsevat niin Toys 'R Us, Babies 'R Us ja Mothercare kuin erinomaiset ulkoilu- ja urheiluvaatekaupatkin sekä Marks & Spencer Outlet, joista kaikista voi tehdä erinomaisia löytöjä huomattavasti Suomen hintoja huokeammin. Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva The Trafford Centre tarjoaa mahdollisuuksia jo vaikka millä mitoin. Ostoskeskuksesta tuli mieleen Dubain valtavat ostoskeskusspektaakkelit marmoreineen, palmuineen ja kultauksineen :D Kauppoja todellakin löytyi (tarkemmin sanottuna yli 230), omista suosikeistani niin French Connection kuin jenkkiläiset Banana Republic ja GAP. 

Kauppojen lisäksi Trafford Centrestä löytyy Lego Discovery Centre, joka on varmasti jokaiselle lapsiperheelle visiitin arvoinen. Oli mahdollisuus rakentaa, kisailla, ajaa autoilla, sekä keikkua huvipuistolaitteissa. Itse tosin odotin esitteen perusteella paikalta ehkä hieman enemmän kuin se lopulta tarjosi, mutta lapset olivat täysin myytyjä ja sehän oli tärkeintä :)

P.S. Samalla "iskulla" hoituvat helposti myös lähistöllä sijaitseva Manchester Unitedin kotistadion Old Trafford sekä Imperial War Museum.

Manchesterin sijainti on aivan loistava ajatellen tutustumista englantilaiseen maaseutuun sekä moniin sen kauneimmista ulkoilumaastoista. Olemme vuokranneet molemmilla kerroilla auton, ensimmäisellä kerralla ajoimme n. 2h päähän Pohjois-Walesiin tutustumaan Conwyn pittoreskiin pikkukylään meren äärellä sekä sen keskiaikaiseen "ritarinlinnaan", kuten pojat kohteen ristivät :) Pohjois-Wales oli upea kohde ja alueella on lukuisia keskiaikaisia linnoja, itse ehdimme päivän aikana nähdä kaksi sekä käydä kävelyllä Kinmel Bayn kauniilla dyyneillä. 

Viimeisimmällä kerralla suunnistimme autolla huomattavasti pidemmälle (Stonehengeen ja Bathiin), mutta myös lähelle, n. 1h ajomatkan päässä sijaitsee yksi Englannin kauneimmista alueista ja englantilaisten itsensä suosikkikohteista, Lake District. Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja jo ajomatka on elämys. Lapset jaksoivat laskea vuorilta virtaavia "vesiputouksia" sekä ihmetellä joka puolella kohoavia huippuja. 

Samaten n. tunnin ajomatkan päässä, Lake Districtin upeiden maisemien keskellä, sijaitsi perheille sopiva The World of Beatrix Potter. Sen kauneudesta, ihastuttavasta lahjaputiikista ja teehuoneesta nauttivat tosin varmasti myös aikuiset. Voin siis suositella yhtenä Lake Districtin kohteista!

Ehdoton must on kuitenkin patikointiretki/vaellus jollekin lukuisista huipuista - tai ihan vain rinteillä, jollei halua sen enempää kuntoilla :) Eri tasoisia reittejä on runsaasti ja netistä löytää paljon reittisuosituksia sekä karttoja, itse käytimme tätä saittia.

Aivan Manchesterin lähiympäristöstäkin löytyy upeita kohteita, joissa vierailuun ei tarvitse vuokrata autoa. Aivan ehdoton must on BBC:n Järki ja tunteet -sarjastakin mr. Darcyn kotina tunnettu Lyme Park. Manchesterin keskustan Piccadilly Gardensilta pääsee tähän Disleyssa sijaitsevaan upeaan kartanokohteeseen n. puolessa tunnissa. Vierailuun kannattaa varata koko päivä aikaa, talon sisätilat ovat upeat ja lapset on sielläkin otettu huomioon aivan ihanasti - kirjastosta löytyy luettavaksi mm. Beatrix Potteria ja vanhassa lastenhuoneessa lapset saavat leikkiä kaikilla vanhoilla leluilla sekä teatterissa pukeutua erilaisiin kostyymeihin. Taloa ympäröivät upeat puutarhat, jossa jaksaa käyskennellä pidempäänkin, samoin kävelyreittejä on ympäristössä useampi. Alueelta löytyy myös upea Crow Woodin leikkialue, jossa lapset voivat purkaa energiaa. Kertakaikkisen ihana kohde koko perheelle! 

Jos ei viitsi lähteä Lake Districtille asti, löytyy upeita vaellusmaastoja myös aivan Manchesterin rajoilta. Peak Districtin maisemat ovat myös kerrassaan ihastuttavia ja junat kuljettavat päivittäin kymmeniä patikoijia sen maastoihin. Itse valitsimme kohteeksemme Win Hillin. Reissumme ehdottomia kohokohtia olikin sen rinteillä nautittu piknik. Piccadilly Gardensin aseman Marks & Spencerin ruokakaupasta saa näppäriä viinilasillisia to go ;)

Win Hillin huippu on kallioinen ja ympäriltä äkkijyrkkä, ehdottomasti myös pienempien lasten tavoitettavissa, mikäli lapset ovat reippaita kävelijöitä, mutta suosittelen vilkkaammille tapauksile jonkinlaista turvasysteemiä. Meillä toimi muutenkin reissussa turvallisuussyistä käyttämämme valjasreppu. Se olikin huipulla erityisen tarpeen myös huiman tuulen vuoksi, joka olisi ajoittain puhaltanut keskimmäisen kundin kumoon... Win Hillin reitti vaatii ehdottomasti kunnon vaelluskengät, mutta helpommilla reiteillä käyskentelyyn riittävät ihan lenkkitossutkin.

Niille, jotka viettävät Manchesterissa enemmän kuin pitkän viikonlopun verran, suosittelen ehdottomasti myös käyntiä Chesterissä. Itse matkustimme sinne tällä kertaa bussilla, edellisellä kerralla autolla, National Expressin bussit ovat matkustusmukavuudeltaan loistavia ja hinnat ovat, voisin sanoa, että aivan erinomaisia! Chester sijaitsee n. tunnin bussimatkan päässä ja paikan päältä löytyy mitä ihastuttavin jo Rooman vallan ajoille ulottuva historiallinen kaupunki sekä Brittien suurin eläintarha, jossa riittää nähtävää ja koettavaa niin lapsille kuin aikuisille. Eläintarhalla on myös hyvin mittavat suojeluprojektit, joten täällä voi käydä puhtain omatunnoin :) National Express liikennöi Manchesterista aivan eläintarhan portille ja paikallisliikenteen busseilla pääsee siitä helposti keskustaan, jossa olisi nähtävää useammallekin päivälle, mutta yhden päivän ohjelmistoon suosittelen itse katedraalia sekä vain käyskentelyä kauniin kaupungin kaduilla.

Kaikki Manchesterin reissua ja sieltä käsin tekemiämme päiväreissuja koskevat postaukset löydät oheisten linkkien alta:

Lyme Park, Peak District ja Chester
Lake District
Stonehenge ja Bath
Manchester

Hyödyllisiä linkkejä:

Visit Manchester
Visit Peak District
Lake District
Visit Chester

Perille Manchesteriin vie suorilla lennoilla Finski, mutta budjettimatkailija pääsee perille yhden vaihdon kautta Norwegianilla tai SAS:silla (jälkimmäinen oli meidän ratkaisumme budjettisyistä enkä kokenut sitä yhtään raskaaksi tai hankalaksi lastenkaan kanssa). Me emme ole ikinä asuneet Manchesterissä hotellissa, sillä siskoni asuu tilavassa asunnossa aivan keskustassa,  mutta kuljimme lähes päivittäin The Place huoneistohotellin ohitse ja mietin, että se olisi varmasti hyvä vaihtoehto sikäli mikäli joskus hotellimajoitusta kaupungissa tarvitsisimme. Hotelli näytti erittäin viihtyisältä (neljä tähteä), oli sijainniltaan erinomainen ja kadun päässä oli Aldi edullisia ruokaostoksia ajatellen.

Kylläpä tämä nyt kasvoi varsinaiseksi jumbopostaukseksi :D Toivottavasti tästä on jollekin hyötyä, ainakin sille kysyjälle :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!