tiistai 12. helmikuuta 2013

Se on asenteesta kiinni


Uskon, että moni asia elämässä on. Ja sitten taas uskon, että on niitä asioita, joihin ei vain voi vaikuttaa. Uskon, että positiivisella asenteella pääsee pitkälle ja negatiivinen luo negatiivista. Mutta ei ihan kaikessa.



Äidit usein jaksavat syyllistyä ja vastaavasti syyllistää. Usein kuulee muiden puhuvan, että äitiydessäkin asenne on se ratkaiseva tekijä. Ja monesti varmasti onkin. Kummasti väsymys taittuu, kun päivän alussa ottaa positiivisen asenteen, nousee sohvalta ja alkaa touhuta lasten kanssa. Ja taas vastaavasti, jos vain jää sohvalle makaamaan, niin siinä takuuvarmasti makaa koko päivän…  Positiivisen asenteen omaavilta vanhemmilta lapset oppivat myöskin positiivisen elämänkatsomuksen. Bussikuskille hymyillään ja sanotaan hyvää huomenta, vaikka punttia puristaisi. Mutta sitten on asioita, kuten synnytys. Siihenkin kuulemma asenne auttaa. No joo, varmasti peruslähtökohtiin kyllä, mutta siihen plopsahtaako vauva ulos, kun vain pyllistää vai onko onnellinen lopputulos vasta leikkurin tai imukupin takana – tuskin. Sen sijaan synnytyksestä lähtien äidit jaksavat arvostella toisten valintoja - tai asennetta. Omat valinnat ovat aina ne parhaat. Mutta eivät kai sentään kaikille?

Se, mihin omalla asenteella voi ainakin takuuvarmasti vaikuttaa, on käyttäytyminen toisia kohtaan. Suvaitsevaisuus on myös asennekysymys. Ei niin, että silmät pitäisi sulkeä vääryydeltä. Tai niin, että omia periaatteitaan vastaan sotivia asioita pitäisi hyväksyä, mutta kunnioittaa - kyllä. Teemme äiteinä erilaisia valintoja, usein jo synnytystavasta lähtien. Jokainen on varmasti omat vaihtoehtonsa tarkkaan punninnut ja punnitsee. Toisten on siis parempi ottaa se asenne, että jokainen aikuinen tekee itselleen ja lapselleen parhaat valinnat, vaikkei aina, niin kuitenkin varmasti useimmiten. Jos toisen valintaa ei ymmärrä, niin kysy - tuskin kukaan pahastuu vilpittömässä tiedonhalussa esitetystä kysymyksestä ja parhaimmassa tapauksessa oma ajatusmaailma avartuu huomattavasti, sen sijaan olettamuksiin perustuvasta väärästä mielipiteestä tuskin iloitsee kukaan. Ja toisten valintojen äänekäs ruotiminen, noh, se nyt vaan kannattaa jättää väliin. Erityisesti työpaikan tai perhekerhon kahvipöytäkeskusteluissa. Toisaalta taas asennetta on jättää syyllistymättä jokaisesta omaa valintaa sivuavasta ei-täysin-positiivisesta kommentista. 

Välillä äitiyden suurimpia haasteita on toisten äitien kohtaaminen, mutta se jos mikä on asenteesta kiinni. Itse koen ainakin ehdottomana rikkautena sen, että itselläni on tuttavapiirissä monenlaisiin eri ratkaisuihin päätyneitä äitejä. Pohjimmiltaan me kaikki olemme kuitenkin ihan samanlaisia.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Thanks for making my day!