maanantai 29. huhtikuuta 2013

Vaeltaminen ja patikointi lasten kanssa

Olen vahvasti sitä mieltä, että lasten kanssa voi tehdä lähes mitä tahansa. Kunhan sen tekee lasten ehdoilla. Kun lapset ottaa huomioon alusta lähtien on kokemus koko perheelle yhtä hieno. Hyvät kokemukset ja yhteiset saavutukset tiivistävät me-henkeä ja luovat aivan ainutlaatuista fiilistä. "Me tehtiin se!". 

Vaeltaminen ja patikointi on ehdottomasti koko perheen harrastus. Nykyisin kantovälineitä on niin monia ja niin loistavia, että pienenkin vauvan voi ottaa mukaan (Olli oli ensimmäisellä vaelluksellaan 3kk). Luonnon kokeminen on lapsille aivan ainutlaatuista ja varmasti palkitsee koko loppuiäksi. Miten lapsi voisi haluta tulevaisuudessa suojella jotain, jollei hänelle kehity siihen suhdetta - arvostusta ja tietämystä, hyviä kokemuksia ja muistoja? 

Ohessa muutama vinkki ja hyväksi koettu käytännön seikka. Kuvat ovat retkiltämme Evolla, Pirunpesällä, Lake Districtillä ja Peak Districtillä.  

1. Vaatetus
Kaikki lähtee mielestäni kengistä, niin aikuisilla kuin lapsilla. Lapsillakin tulisi olla ehdottomasti nilkkaa tukeva vaelluskenkä, joka pitää vettä. Muuten sitten, kerrospukeutuminen - päällimmäisenä hengittävää ja vedenpitävää. Itse olen kesäisin Suomessa hysteerinen niin punkkien kuin kyiden suhteen, joten shortseissa meillä ei metsään mennä - edes helteellä - vilpoiset puuvillahousut ovat silloin paikallaan.

Perheemme suosimia merkkejä ovat Everest (se Stadiumin oma merkki, hinta-laatusuhteeltaan aivan loistava!), Helly Hansen, Peak Performance, Polarn O. Pyret. 

Me tehtiin se! Lake District 2012

2. Kantovälineet
Hyvällä kantovälineellä kulkee selässä isompikin lapsi (alemmassa kuvassa keskimmäisellä ikää 3v. ja kyseessä viimoinen kerta, kun retkellä kantovälineessä kulki). Kantoväline kannattaa valita lapsen iän ja omien mieltymysten mukaan. Rinkoissa on se hyvä puoli, että niihin saa yleensä muutakin tavaraa mukaan sekä katosta yms. Kantoreppujen käyttöä taas puoltaa mukavuus pienemmälle lapselle. Meillä käytetään vaihtelevasti molempia. Rinkka on tuikitavallinen Haltin Napero ja se on toiminut aivan moitteettomasti. 



Ollin ensimmäinen vaellus Evolla kesällä 2012



Tupasvillaa Evolla
3. Tauot ja taukoherkut
Lapset (ja usein aikuisetkin) jaksavat vielä sen yhden ekstrakilometrin, kun on luvassa jotain superherkullista, mitä odottaa. Tikkupullat ja s'moresit lienevät ne meidän lempparit, perinteisten räiskäleiden lisäksi.

Lasta ei kannata aliarvioida eikä myöskään yliarvioida. Ensimmäinen patikkaretki on hyvä tehdä paikassa, jossa risteilee useampi polku, jotta tarvittaessa voi oikaista, mikäli näyttää siltä, että paukut loppuvat kesken kaiken. Ultimate hätävarana energian loppuessa toimivat loistavasti Jelly Beansit aka energiapillerit, on todettu, että niiden avulla nuutunut pikku patikoitsija jaksaa vielä parikin kilometriä ;) Lumelääkettähän se periaatteessa on, mutta lapsilla monesti onkin juuri siitä kyse... Taukoja kannattaa suunnitella oman ja lasten jaksamisen mukaan. Itse en ole ikinä lähtenyt aikatauluttamaan, lapsista kun on kyse, niin parempi liikkua heidän jaksamisensa mukaan...

Juoma- ja välipalataukoja on hyvä pitää useampia. Ja juomaan pitää myös patistaa, jollei lapsi itse halua/muista juoda. Rusinat ovat hyvä pikkupurtava, samoin pähkinät. Heti, kun lapsi alkaa kävellä reissut itse, kannattaa hänet pidemmillä matkoilla totuttaa kantamaan omaa pikkureppua, jossa on oma vesipullo sekä pientä evästä (esim. niitä rusinoita). Omaan reppuun voi myös sitten pakata matkan varrelta löydettyjä aarteita - kotiin voi tulla mukana mm. kiviä, keppejä, käpyjä ja kaarnanpaloja. Yöpyvillä sitten se oma makuupussikin on hyvä kantaa itse...







4. Yhteinen ilo, yhteinen innostus, yhteinen saavutus
Innostus tarttuu vanhemmilta lapsille - ja myöhemmin sitten myös toisinpäin. Tutustu retkeilyalueeseen. Suomessa monet paikat ovat jääkauden muovaamia ja lapsista on innostavaa kuulla siitä. Hetken kuluttua sitä jo bongaillaan suppia maastosta... Osoita mustikan- ja puolukanvarpuja - katsokaa eroja, oppikaa tunnistamaan ensin sammale jäkälästä ja sitten eri sammallajikkeita. Laittakaa ratamoa pikkunaarmuihin. Pysähtykää lähteelle juomaan jääkylmää vettä. Tuijottakaa tovi muurahaiskeon hyörinää. Luonto on täynnä pieniä, suuria ihmeitä! Ja lapset ovat kuin imupaperia. 

Lasten kanssa kulkemiseen voi myös kehittää hauskoja leikkejä - meillä on käytössä mm. omassa lapsuudessani isoisäni kehittämä leikki, jossa polun yli kulkevia juurakoita nimetään eri kaupunkien mukaan - mitä isompi juurakko, sitä isompi kaupunki. 

Pienet, suuret ihmeet tsemppaavat jaksamaan, mutta sanoja ei kannata unohtaa. Jokaisen mäennyppylän saavutuksesta kannattaa iloita... High fivet eivät ole koskaa turhia!




5. Turvallisuus
Älä ikinä anna lasten juosta edelle pois näköpiiristäsi. Muistuta lapsia varomaan koloja ja juurakoita, älä annan juosta rinteitä alas. Nyrjähtänyt nilkka on kurja päätös iloiselle reissulle... Kuljeta mukana aina ensiapupakkausta, tulentekovälineitä ja puukkoa. Ja kyypakkausta ei saa Suomessa unohtaa! Selvitä lähin sairaala ja ajoreitti sinne. 

Vaarallisemmissa maastoissa, jossa on esim. kivikoita tai pudotuksia, valjasreppu on hyvä varotoimenpide. Kun lapset ovat turvallisesti sinussa kiinni, voi itsekin nauttia maisemista ja jättää stressaamatta.

Lapset on hyvä totuttaa tuleen. Anna heidän tulla ohjatusti tulen lähelle (Omppua totutimme juuri viikonloppuna), kun lapsi tuntee tulen kuumuuden, tajuaa hän itsekin pysyä kauempana. Muista, että avotulta ei saa tehdä metsäpalovaroitusaikana! Noudata alueen sääntöjä - jos tulen saa tehdä vain tulentekopaikoilla/laavuilla, niin tee niin ja opeta myös lapsia. Näytä lapsille vastuullisesti mallia, kuinka tulta käsitellään. Ota heidät mukaan sammuttamaan tuli poistuessanne paikalta. Katsokaa, että yksikään kekäle ei jää kytemään! 

Puukko on patikkaretkillä olennainen osa varustusta. Opeta myös sen käsittelyä lapsille, mutta pidä se ehdottomasti aina tupessa ja poissa lasten ulottuvilta! Kouluikäiselle voi ostaa jo oman puukon ja opettaa häntä käsittelemään sitä varoen. 




6. Avoin asenne
Kärsivällisyys ja stressaamattomuus maan perii. Lapset aistivat vanhempiensa fiilikset. Imetys ja vaipanvaihto onnistuvat taivasalla yhtä hyvin kuin kotona, kun siihen on asennoitunut. Ja pusikkovessahan on vain jännittävä kokemus!





7. Annan itsellesi aikaa fiilistellä
Valitse paikka, jossa lapset voivat touhuta vapaasti. Istu alas ja rentoudu, iloitse maisemista ja lasten riemusta. Tämä on yksi parhaita hetkiä eikä sitä saa unohtaa! 



8. Ota kamera mukaan
Ikuista kaikki se ainutlaatuinen.




14 kommenttia:

  1. Ihania maisemia, varsinkin nuo Englannin maisemat huikeita, värit yms. Ah :)
    On varmasti ihan totta, että lasten kanssa pystyy tekemään kaikkea, asenteesta on paljon kiinni.
    S'moresit on ihan uus tuttavuus mulle, noita täytyy testata! Mitä keksiä käytätte niihin? Onko sulla joku erityissuosikki? :)
    Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englannissa oli kyllä mahtavat puitteet. Briteissä asuva siskoni käy melkein viikottain vaeltamassa ja kateellisena katselen toinen toistaan upeampia maisemia...
      Meidän ajatuksemme on, että lapset muuttavat kaiken, mutta eivät ole este. Ja noista on kyllä kasvanut mahtavan reippaita, avoimia ja kaikesta innostuvia pieniä ihmisiä, joiden kanssa voi tehdä ihan huippujuttuja ja jotka inspiroivat vanhempiaan omalla asenteellaan! :)

      Poista
  2. Huomasinkin juuri vanhemmassa postauksessa vastauksen s'mores- asiaan. Niitä nyt testaamaan mahd. pian :) Oletko muuten ollut vaihtarina Jenkeissä tms? Tuli vain mieleeni.
    Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenkkivaihtarin tunnistaa aina vai miten se nyt meni? :D Eli siis kyllä, vaihtarina ollut ja yhä olen tiiviissä yhteydenpidossa "jenkkiperheeni" kanssa oikeastaan päivittäin sekä muutaman sieltä saadun hyvän ystävän kanssa myöskin. Jenkkiäitini ja -isäni ovat myös vanhempien lastemme kummeja.

      Poista
  3. Ihailen kyllä sitä, miten paljon te teette yhdessä perheenä asioita ja nimenomaan luonnossa. Näin aikuisena yhtenä parhaista muistoista lapsuudesta ovat eväsretket lähimetsään äidin kanssa. Simppeliä, opettavaista ja hauskaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana lapsuusmuisto! Juuri noita eväsretkiä minäkin harrastin lasten kanssa omalle rannalle/lähimetsään heidän ollessaan pienempiä ja kun mies teki pitkää vuorotyöviikkoa... Ai että siinä hermo lepäsi äidillä ja lapsilla :) Luonto on niin rauhoittava ja inspiroiva paikka. Jos seinät alkaa kaatua päälle, mä johdatan aina katraani lähimmälle metsäpolulle :D

      Poista
  4. Loistava paketti lasten kanssa retkeilystä! Kiitos! Hyviä vinkkejä nimenomaan vähän pidemmille retkille. Viime kesänä oltiin vain kerran pidenmällä lenkillä, jospa tänä kesänä säät suosisi vaikka yön yli reissuakin. Vaikka ei sokerista ollaankaan, en kyllä niin pro-seikkailja ole, et lasten kaa lähtisin sateella tarpomaan ja telttailemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, kiva kuulla, että oli hyödyllinen! Yöpyvistä teen sitten varmaan erikseen jonkin raportin, kunhan päästään korkkaamaan kausi lämpimämpien kelien tultua... Tämän postauksen ajattelin palvelevan juuri sellaisia päivävaelluksia harrastavia/harkitsevia :)
      Yöpyvissä on aina juurikin se jännitysmomentti, että se sade saattaa yllättää täällä Suomen kesässä :P

      Poista
  5. Kirjoittelin jo tänne päivällä iPhonellani pitkän kommentin joka ilmeisesti ei ole saapunut perille, kuten ei muihinkään blogeihin kirjoittamani kommentit. Olen itsekin vasta pääsiäisenä saanut iPhonen käyttööni enkä näköjään ole ihan sinut sen kanssa vieläkään. Tuntuu että kaikkeen pitää tilata joku sovellus ennen kuin toimii.

    Sitä päivällä kyselin, että oletteko käyneet Koiskalassa Lapakiston luonnonsuojelualueella? Sinne on tulossa paljon reittejä, ja osa on käytössä jo nyt. Itse en ole sinne vielä ehtinyt mutta työkaverit ovat kehuneet reittejä kovasti. Nastolan kunnan sivuilta löytyy reittikartat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olla, nehän ovatkin sitten ihan tuossa vieressä. Kiitos siis tiedosta! Täytyy ehdottomasti käydä tutustumassa!

      Poista
  6. Kiitos tästä! Tosi hyvin laadittu ja mielenkiintoinen postaus. Hyviä vinkkejä ja hauska keksintö nuo energiapillerit :D Ihailen teidän "ulkoiluasennetta"!

    Itse olemme aikoinaan harrastaneet vaeltamista sekä Suomen Lapissa että Ruotsin puolella, mutta sitten purjehdus vei mennessään ja vaeltaminen on jäänyt. Nyt pienen syntymän myötä (poika on 4kk vanha) olemme ehdottomasti jatkamassa myös retkeily- ja vaellusharrastusta. Ihanaa päästä tutustuttamaan lapsi luontoon, sen ihmeisiin ja kauneuteen. Kantoreppu on hankittu ja siinä olemista harjoitellaan.

    Olisiko sinulla jotain vinkkiä hyttysiä vastaan lasten kanssa metsässä liikuttaessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noella ja kiva kuulla, että sinäkin koit tämän hyödylliseksi!

      Oi, purjehdus on sellainen harrastus, mikä osuu mulla listalle: "jos joskus..." Varmasti upeaa sekin!

      Hyttysiltä tuon ikäistä lasta suojaa kaikkein parhaiten vaatetus ja kun lasta kantaa kantorepussa (edessä), niin äidin hyönteissuoja suojaa hyvin pienokaistakin. (Tietysti täytyy katsoa, että sitä laittaa itse kohtiin, josta sitä ei varmastikaan joudu vauvan suuhun). Ja yksi hyvä keino on sitten rasiamargariini :D Sitä voi huoletta laittaa vauvankin poskiin. Luontaistuotekaupat taas myyvät sitten turvallisia, luonnonmukaisia vaihtoehtoja, mutta itse suosin ihan noin pienen vauvan kanssa tosiaan vaatesuojausta ja poskiin/kämmenselkiin sitten tuota rasiamargariinia. Noista kuvista muuten näkee, miten itse levitin ohutta ja hengittävää kangasta olevan juoksutakkini vielä kantoreppuun kiinni, tarkoituksena oli nimenomaan hyönteissuojaus, koska päivä oli lähellä hellettä ja kovin paksua vaatetusta ei viitsinyt pukea vauvallekaan...

      Poista
  7. Puistokävelyt lasten kanssa on melko helppo järjestää, varsinainen valetaminen on hieman haastellisempaa. Meidän mukelo oli vajaan vuoden ensimmäisellä vaelluksella, mentiin tosin aika hiljaa, vain noin 50 km tuli viikon aikana. Eniten päänraaputusta tuli kestovaipista joita ei meinanut saada kuivaksi kun keli oli vähän sateinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta. Meillä tehtiin juuri viikko takaperin ensimmäinen kunnon vaellus. 5 päivää ja 38km, vaellettiin Pyhä-Luosto. Nuorin (1v.) kantorinkassa ja 5- ja 6 -vuotiaat kävelivät itse. Itse en tosin ottanut kestovaippoja mukaan, vaan biohajoavia. Osa poltettiin ja osa kannettiin sitten metsästä pois, kun roskaton reitti oli.

      Täytyy sanoa, että meidän reissu meni kyllä yli odotusten. Ainakin omasta mielestäni myös "puistokävelyistä" oli hyötyä (miksi en kyllä välttämättä ihan kategorioi esim. 10km päiväpatikointia Englannin Lake Districtillä korkeuseroineen) :) Uudesta blogistani welovehappyendings.blogspot.fi löytyy pian raporttia vaelluksesta.

      Poista

Thanks for making my day!